Virosta nauttii!
Haapsalu
Tiedot
Länsi-Viron pieni mutta puuhakas Haapsalu Itämeren rannalla on suomalaisten suosima kylpyläkaupunki - mutta paljon muutakin. Täältä tunnelmia ja vinkkejä parhaista paikoista.
Sijainti: Haapsalu
Jäsenet: 18
Uusimmat tapahtumat: Huhti 8
Retkeilijän Haapsalu
Haapsalu koskettaa kaikkia aisteja
Virolainen rannikkokaupunki tarjoaa elämyksiä retkeilijälle
Moni on menettänyt sydämensä Virolle ja sen kauniille luonnolle, vanhalle kulttuurille ja arvokkaille ja ahkerille ihmisille. Niin minäkin. Nyt jo yli kymmenen vuotta kestänyt Viron valloitukseni alkoi Haapsalusta.
Haapsalu oli ensimmäinen paikka Virossa, johon tutustuin perinpohjaisemmin. Tämä tapahtui kesällä 1998, jolloin ostin itselleni sieltä kesämökin, joka sai sittemmin nimen Villa Vallaton. Kesäpaikka on minulla yhä jäljellä, vaikka olenkin asettunut pysyvästi Otepäälle, Etelä-Viroon.
Kymmenen vuotta sitten Haapsalu oli unelias mutta herttainen merenrantakaupunki, joka oli tunnettu vanhasta piispanlinnastaan, mutakylvyistään ja keisarillisesta rautatieasemastaan. Tuolloin Haapsalu oli lähinnä suomalaisten eläkeläisten suosima edullinen kylpyläkaupunki.
Kymmenessä vuodessa kaupunki on muuttunut ja piristynyt. Sen tarjonta matkailijoille on monipuolistunut ja palvelut parantuneet. Silti se on sama pikkukaupunki, jonka kapeilla puutalojen reunustamilla kaduilla aika kulkee verkkaasti. Meri siintelee yhä vaaleanpunaisena ilta-auringossa, joutsenet lipuvat lahdella ja lokit läiskyttävät suuria valkoisia siipiään. Kuuluisa Haapsalun muta tuoksuu hienokseltaan, mutta tuoksu on miellyttävä. Haapsalulaiset sanovat, että se on kodin tuoksu, yhtä tuttu ja rakas kuin lapsuuden pullantuoksu.
Retkeilijälle kaupungilla on tarjota monipuoliseti tekemistä. Riippumatta siitä tuleeko Haapsaluun polkupyöräilemään, kävelemään tai patikoimaan.
Matkaa Tallinnasta on Haapsaluun 98 kilometriä, jonka reippaat pyöräilijät jaksavat polkea päivässä. Tie on tasainen, mutta tiheästi liikennöity moottoriliikennetie. Riisiperestä eteenpäin voi matkaa jatkaa puretun rautatien pohjalle rakennettua ulkoilutietä pitkin. Riisiperestä Haapsalun kautta aina Rohukülaan asti vievä kuntoväylä on kokonaisuudessaan 60 km pitkä ja soveltuu niin patikointiin kuin polkupyöräilyyn.
Monet polkupyöräilijät jatkavat matkaansa Haapsalusta eteenpäin, Hiiunmaalle. Lautat lähtevät Rohukülan satamasta ja lauttamatka kestää n. 1h 40min.
Haapsalun ympäristössä on runsaasti muitakin kuntoratoja, eli kyltitettyjä ja ohjattuja kävely-, patikointi ja polkupyöräreittejä. Niistä tarkempaa tietoa saa esimerkiksi Haapsalun Turismi-infokeskuksesta.
Merelliset maisemat
Länsi-Viron luonnolle ovat tyypillisiä suuret ruovikot, matalat pikkukiviset rannat ja katajaniityt. Luonnonkaunis Topun lahti, jonka läheisyydestä löysin oman kesäkotini, on juuri tällaista tyypillistä rannikkoaluetta. Rantaviivan läheisyydessä polveilee kilometreittäin vaellusreittejä, jotka puikkelehtivat keskellä korkeiden koivujen ja niiden juuressa kasvavien katajien rantavyöhykettä.
Myös perinteisesti ruotsinkielinen Noarootsi (suomeksi Uusiruotsi) on mielenkiintonen tutkimuskohde – missä muualla Virossa näkee kaksikielisiä nimikylttejä – ruotsiksi ja viroksi!
Lintuharrastajille Haapsalun ympäristö ja sen rantaviiva tarjoaa yllin kyllin tutkittavaa – erityisesti keväisin ja syksyisin suurten muuttojen yhteydessä. Matsalun lahden ha Haeskan jo mainitsinkin. . Samoin Silman suojelualueella levähtää ja pesii kymmeniätuhansia lintuja: kahlaajia, kiljuhanhia, joutsenia ja sorsalintuja. Kiinostavia pesimälajea ovat myös mustakurkku-uikku, mustapyrstökuiri, mustatiira, ruokosirkkalintu, pussitiainen ja viiksitimali. Kutevat kalat houkuttelevat merenlahdille kymmeniä merikotkia.
Lintuja näkee parhaiten lintutorneista, joita on alueella kahdeksan. Erityisen suosittu on Haapsalussa sijaitseva punainen lintutorni. Luontokeskus sijaitsee Saunjan kylässä 15 kilometrin päässä Haapsalusta. Sieltä saa karttoja ja lisätietoa alueen luonnosta.
Minun Haapsaluni
Mikä minua henkilökohtaisesti Haapsaluun vetää? Luonto, meren läheisyys ja upeat maisemat, tietenkin. Mutta myös Haapsalun ainutlaatuinen tunnelma, johon meri liittyy kiinteänä osana. Tuuli, merentuoksu ja merilintujen äänet.
Haapsalu on minun kesäkaupunkini. Mikä onkaan suloisempaa kuin hämärtyvässä illassa, saunan jälkeen istua suojaisella vehreällä pihalla ja katsella pääskysten leikkiä taivaalla. Ja, sitten, mökkirauhaan hetkellisesti kyllästyttyä ajaa Haapsalun keskiaikaiseen kaupunkiin, tehdä ostoksia vilkkaalla torilla, käyskennellä vanhan piispanlinnan pihamaalla, juoda kuppi kahvia idyllisessä merenrantakahvilassa ja katsella kun purjeveneet hiljaa lipuvat vierasvenesatamaan.
- Tiina Linkama
Kirjoittajasta: Tiina Linkama muutti vuonna 2005 pysyvästi Etelä-Viroon, Otepäälle, missä hän pyörittää miehensä Kimmon kanssa perhemajataloa Villa Ottiliaa. Länsi-Viroon ja Haapsaluun on Linkamilla erityisen lämmin suhde. Tiina Linkama kirjoittaa myös blogia Suomalaisena Virossa (http://villaottilia.blogspot.com) jossa hän kommentoi virolaista elämänmenoa suomalaisesta näkökulmasta.
Artikkeli julkaistiin syksyllä 2009 Retkeilijä-lehdessä.
Lisää kuvia Haapsalusta löytyy mm. täältä ja täältä sekä erityisestä Viron kuvia laajemmin esittelevästä Ottilia Visions-galleriasta, joka on samalla Viro-aiheisten valokuvien myyntigalleria.
Virolainen rannikkokaupunki tarjoaa elämyksiä retkeilijälle
Moni on menettänyt sydämensä Virolle ja sen kauniille luonnolle, vanhalle kulttuurille ja arvokkaille ja ahkerille ihmisille. Niin minäkin. Nyt jo yli kymmenen vuotta kestänyt Viron valloitukseni alkoi Haapsalusta.
Haapsalu oli ensimmäinen paikka Virossa, johon tutustuin perinpohjaisemmin. Tämä tapahtui kesällä 1998, jolloin ostin itselleni sieltä kesämökin, joka sai sittemmin nimen Villa Vallaton. Kesäpaikka on minulla yhä jäljellä, vaikka olenkin asettunut pysyvästi Otepäälle, Etelä-Viroon.
Kymmenen vuotta sitten Haapsalu oli unelias mutta herttainen merenrantakaupunki, joka oli tunnettu vanhasta piispanlinnastaan, mutakylvyistään ja keisarillisesta rautatieasemastaan. Tuolloin Haapsalu oli lähinnä suomalaisten eläkeläisten suosima edullinen kylpyläkaupunki.
Kymmenessä vuodessa kaupunki on muuttunut ja piristynyt. Sen tarjonta matkailijoille on monipuolistunut ja palvelut parantuneet. Silti se on sama pikkukaupunki, jonka kapeilla puutalojen reunustamilla kaduilla aika kulkee verkkaasti. Meri siintelee yhä vaaleanpunaisena ilta-auringossa, joutsenet lipuvat lahdella ja lokit läiskyttävät suuria valkoisia siipiään. Kuuluisa Haapsalun muta tuoksuu hienokseltaan, mutta tuoksu on miellyttävä. Haapsalulaiset sanovat, että se on kodin tuoksu, yhtä tuttu ja rakas kuin lapsuuden pullantuoksu.
Retkeilijälle kaupungilla on tarjota monipuoliseti tekemistä. Riippumatta siitä tuleeko Haapsaluun polkupyöräilemään, kävelemään tai patikoimaan.
Matkaa Tallinnasta on Haapsaluun 98 kilometriä, jonka reippaat pyöräilijät jaksavat polkea päivässä. Tie on tasainen, mutta tiheästi liikennöity moottoriliikennetie. Riisiperestä eteenpäin voi matkaa jatkaa puretun rautatien pohjalle rakennettua ulkoilutietä pitkin. Riisiperestä Haapsalun kautta aina Rohukülaan asti vievä kuntoväylä on kokonaisuudessaan 60 km pitkä ja soveltuu niin patikointiin kuin polkupyöräilyyn.
Monet polkupyöräilijät jatkavat matkaansa Haapsalusta eteenpäin, Hiiunmaalle. Lautat lähtevät Rohukülan satamasta ja lauttamatka kestää n. 1h 40min.
Haapsalun ympäristössä on runsaasti muitakin kuntoratoja, eli kyltitettyjä ja ohjattuja kävely-, patikointi ja polkupyöräreittejä. Niistä tarkempaa tietoa saa esimerkiksi Haapsalun Turismi-infokeskuksesta.
Merelliset maisemat
Länsi-Viron luonnolle ovat tyypillisiä suuret ruovikot, matalat pikkukiviset rannat ja katajaniityt. Luonnonkaunis Topun lahti, jonka läheisyydestä löysin oman kesäkotini, on juuri tällaista tyypillistä rannikkoaluetta. Rantaviivan läheisyydessä polveilee kilometreittäin vaellusreittejä, jotka puikkelehtivat keskellä korkeiden koivujen ja niiden juuressa kasvavien katajien rantavyöhykettä.
Myös perinteisesti ruotsinkielinen Noarootsi (suomeksi Uusiruotsi) on mielenkiintonen tutkimuskohde – missä muualla Virossa näkee kaksikielisiä nimikylttejä – ruotsiksi ja viroksi!
Lintuharrastajille Haapsalun ympäristö ja sen rantaviiva tarjoaa yllin kyllin tutkittavaa – erityisesti keväisin ja syksyisin suurten muuttojen yhteydessä. Matsalun lahden ha Haeskan jo mainitsinkin. . Samoin Silman suojelualueella levähtää ja pesii kymmeniätuhansia lintuja: kahlaajia, kiljuhanhia, joutsenia ja sorsalintuja. Kiinostavia pesimälajea ovat myös mustakurkku-uikku, mustapyrstökuiri, mustatiira, ruokosirkkalintu, pussitiainen ja viiksitimali. Kutevat kalat houkuttelevat merenlahdille kymmeniä merikotkia.
Lintuja näkee parhaiten lintutorneista, joita on alueella kahdeksan. Erityisen suosittu on Haapsalussa sijaitseva punainen lintutorni. Luontokeskus sijaitsee Saunjan kylässä 15 kilometrin päässä Haapsalusta. Sieltä saa karttoja ja lisätietoa alueen luonnosta.
Minun Haapsaluni
Mikä minua henkilökohtaisesti Haapsaluun vetää? Luonto, meren läheisyys ja upeat maisemat, tietenkin. Mutta myös Haapsalun ainutlaatuinen tunnelma, johon meri liittyy kiinteänä osana. Tuuli, merentuoksu ja merilintujen äänet.
Haapsalu on minun kesäkaupunkini. Mikä onkaan suloisempaa kuin hämärtyvässä illassa, saunan jälkeen istua suojaisella vehreällä pihalla ja katsella pääskysten leikkiä taivaalla. Ja, sitten, mökkirauhaan hetkellisesti kyllästyttyä ajaa Haapsalun keskiaikaiseen kaupunkiin, tehdä ostoksia vilkkaalla torilla, käyskennellä vanhan piispanlinnan pihamaalla, juoda kuppi kahvia idyllisessä merenrantakahvilassa ja katsella kun purjeveneet hiljaa lipuvat vierasvenesatamaan.
- Tiina Linkama
Kirjoittajasta: Tiina Linkama muutti vuonna 2005 pysyvästi Etelä-Viroon, Otepäälle, missä hän pyörittää miehensä Kimmon kanssa perhemajataloa Villa Ottiliaa. Länsi-Viroon ja Haapsaluun on Linkamilla erityisen lämmin suhde. Tiina Linkama kirjoittaa myös blogia Suomalaisena Virossa (http://villaottilia.blogspot.com) jossa hän kommentoi virolaista elämänmenoa suomalaisesta näkökulmasta.
Artikkeli julkaistiin syksyllä 2009 Retkeilijä-lehdessä.
Lisää kuvia Haapsalusta löytyy mm. täältä ja täältä sekä erityisestä Viron kuvia laajemmin esittelevästä Ottilia Visions-galleriasta, joka on samalla Viro-aiheisten valokuvien myyntigalleria.
Keskustelufoorumi
Haapsalun paras kohvik 2 vastausta
Anni Arron kohvik Haapsalussa on mainio!
Aloittaja: Vironautti001. Viimeisin vastaus jäseneltä Vironautti001 Touko 13, 2010.
Kommenttitaulu
Kommentti
-
Kommentoinut Jukka Tanttari 1. maaliskuu 2011 17:52 -
Lisätään vielä, kun tätä on. Haapsalun piirteitä turismivideossa Youtubessa. Mm. haapsalun niemeä ilmasta, piispanlinna ilmasta, tuomiokirkon akustiikkaa, Fra Maren uimarantaa, tennispelaaja Kaia Kanepi, miljoonamökki, bluesfestivaali linnoituksessa, jazzia Kuursaalin pihalla...
http://www.youtube.com/watch?v=graxtFX3D8w&NR=1
-
Kommentoinut Jukka Tanttari 1. maaliskuu 2011 17:32
-
Haapsalu Gunnarin haastattelu v. 2009 Haapsalu Jahtklubin avajaisissa. 84 vuoden iässä silloin. 84 v. iässä silloin.
http://www.youtube.com/watch?v=0tvV4MTFc2Q
-
Kommentoinut Jukka Tanttari 1. maaliskuu 2011 16:51
-
Haapsalun Kalle - Haapsalu Gunnar - on kuollut. Siunaus Tuomiokirkossa 26.2.2011. Oli tunnettu, pidetty, omaperäinen. Pummasi tupakkaa ja senttejä (Viron rahaa) turisteilta. kuten minultakin, vaikken ollut turisti, tosin ulkomaalainen. Uutispalvelu Delfi noteerasi hänen poismenonsa ihan valtakunnallisesti. Haapsalun epävirallinen kunniakansalainen.
http://publik.delfi.ee/news/inimesed/suri-haapsalu-sumboliks-nimeta...
http://otsing.delfi.ee/d.php?q=Gunnar Ollo
-
Kommentoinut Jukka Tanttari 25. maaliskuu 2010 17:35
-
Haapsalun Kalle
Kerron nyt tämän kymmenen vuotta sitten Pentiltä kuulemani tarinan, ettei jäisi unholaan.
Pääkatu Postilla Rondon tienoilla näin usein miehen pummaamassa tupakkaa. Siisti vanha mies kalanruotokuvioisessa pitkässä takissa. Vaikutti hieman toistaitoiselta.
Pentin mukaan miehen perhe oli ammuttu kotiinsa, kun hän piileksi pikkupoikana sängyn alla ja pelastui. Ampujat olivat venäläisiä, mahdollisesti hävityspataljoonalaisia perääntymisvaiheessa 1941. Voi olla muukin ajankohta. Järkytys teki lapsesta sen, mitä hän oli hänet nähdessäni 2002.
Toisen version mukaan ampujat olivat saksalaisia. Syy? Tämä versio on varmaan se, jota suosittiin ja pidettiin oikeana neuvostoaikana. sakuthan olivat aina syyllisiä kaikkeen ja neuvostokansalaiset pelastajia ja vapauttajia. Oikeita vapauden tuojia! (Irvistän...)
Varmaa tietoa minulla ei ole. Tarina on hyvä tietää. On ehkä helpompi ymmärtää virolaisten suhtautumista venäläisiin, jotka eivät edes osaa ja älyä pyytää anteeksi, koska heille on opetettu tuota vapauttajapotaskaa pienen ikänsä.
Meidän suomalaisten ei ole tarpeen ruveta anteeksiantelemaan virolaisten puolesta - varsinkaan murhattujen - ja neuvomaan miten vähemmistökansoihin suhtaudutaan. Virolaiset osaavat kyllä ihan itse suhtautua ja omalta taustaltaan ihan oikein.
Koomisena koen yhä jatkuvan natsirikollisjahdin, jossa juuri räpättiin linnaa 88-vuotiaalle, joka teloitti jopa kolme (3) oman kansansa jäsentä, pakkotilanteessa.
Mutta kommaririkolliset ja serbirikolliset (Jugoslavian tuore hajoamissota) kun eivät olekaan natseja, niin saavat kuljeskella vapaalla jalalla.
Mutta varmistakaapa joskus asia. Kysykää Haapsalun Kallesta...
-
Kommentoinut Marja Kotiranta 21. joulukuu 2009 09:17
-
Tiinan Latten blogi on hauskaa ja lämpöistä luettavaa.
Viron koirakulttuurista haluaisin sen verran kommentoida, että vaikka meillä täällä Suomessakin on paljon korjattavaa eläinten ja koirien kohtelussa, on kulttuuri ankeampi Virossa. Niin ja yhtälailla itänaapurissa kuin Baltian maissa yleensä. Meillä koirat saavat pääsääntöisesti perheenjäsenen kohtelun, kun taas Virossa koirat ovat paljolti käyttöesineitä - kärjistäen. Koirakanta on suhteessa huomattavasti suurempi, ja perinteisesti joka pihalla koira hoitaa talovahdin tehtävää.
Räikeimmillään koira yksinkertaisesti jätetään tienvarteen: koira on ikääntynyt, eikä vahtiminenkaan ei oikein suju omistajan toiveiden mukaisesti jne. Näitä esimerkkejä ovat koiratarhat pullollaan. Toinen ongelma syntyy tavasta pitää koirat irrallaan ilman valvontaa. No kaikkihan arvaamme, mitä siitä seuraa:"rakkauspentueita" syntyy tuon tuosta ja kulkukoirakannat sen kun paisuvat.
Haapsaluun oli joitakin vuosia sitten muodostunut kulkukoiralauma, josta Lääne Elu-lehtikin kirjoitteli. Kaupunki ei saanut ongelmaa hoidettua ja hätiin kutsuttiin Rakverestä Elfrida Sillapere, kodittomille koirille eläkeikänsä pyhittänyt opettaja. Kuuleman mukaan lauma saatiin pyydystettyä ja koirat kuskattiin Rakveren tarhalle. Ei tämä tietenkään pulmaa parantanut, siirsi sen vain toisaalle.
Haapsalussakin on oma pieni varjupaikkansa koirille ja kissoille, joka toimii täysin vapaaehtoisin, muutaman nuoren naisen voimin. He ottavat mielellään vastaan apua esimerkiksi muonan ja peitteiden muodossa.
Vapaaehtoiset koirien ja lemmikkieläinten suojeluyhdistykset, suomalaiset ja virolaiset, tekevät arvokasta ja raskasta työtä pyrkiessään vaikuttamaan asenteisiin ja löytämään kodittomille ja hylätyille asiallisen kodin. Heidän toimintaansa hieman seuranneena, en voi muuta kuin ihailla pyytteettöntä työtä ja toivoa heille jaksamista.
Hyvää joulun aikaa kaikille
-
Kommentoinut Tiina Linkama 19. joulukuu 2009 19:25 -
No nythän mentiin mieluisaan aiheeseen.
Tällä hetkellä jouluun asti meillä on kotona kaksi koiraa, oma koiramme Latte ja lainapoika Rummukainen. Molemmat virolaista alkuperää. Joulun jälkeen Rummukainen palaa oman perheensä luokse, näillä näkymin, kun perhe palaa parin kotiin kuukauden työmatkalta Aasiasta.
Latten otimme pentuna ja Rummukainen on löytökoira Peipsin rannalta. Molemmat ovat puhtaita sekarotuisia, jää vaan arveluiden varaan mitä kaikkia rotuja pojista löytyy. Kulkevat nykyisin nimillä Iso ja Snadi tai sitten Vasikka ja Kirppu, kokoeroahan pojista löytyy.
Latte on omanlaisensa blogikuuluisuus, jos on sitä myös Rummukainen. Latte on pitänyt aika ajoin blogissani omaa blogiaankin ja kertonut elämästään Otepäällä.
Latten blogi - linkistä pääset lukemaan muistaakseni ensimmäisen Latte-blogin kirjoituksen, jonka poika on tassuttanut kaksivuotiaana. Ja jos siitä lähdet lukemaan tarinoita ajallisesti eteenpäin löytyy blogista peräkanaa tätä vanhempia kirjoituksia, joita olen kerännyt yhteen Latten sosiaalisesta elämästä. Tämän jälkeen Latte on tasaisen harvasti kertonut omin sanoin elämästään ja sen kulusta.
Rummukaisen tarina on erilainen, ja koskettanut monia ihmisiä. Se oli kulkukoira, jota kukaan ei halunnut, ennenkuin teimme retken Varnjan pikkukylään. Suosittelen tarinan lukemista, vaikka moni on tarvinnut nenäliinaa juttua lukiessaan. Nyt toki tiedämme että tarinalla oli onnellinen loppu.
Hyvää koirannoutokeikkaa Haapsalusta! Jälleen yksi suuri sydän, kuten kaikkien koirien sydämet ovat, saa kodin, mikä lämmittää sielua. Toivottavasti saatte mukaanne hyvän ja rakastavan toverin, josta on teille iloa pitkään.
Meidän toinen koiramme, Ronja, joka on suomalaista alkuperää, kuten Latte blogissaan kertoo, nukkui pois lokakuussa. Hänet on haudattu Haapsalun talomme pihalle, suuren kiven alle. Ikävä on yhä suuri.
-
Kommentoinut Marja Kotiranta 19. joulukuu 2009 16:52
-
Hei vaan Tiina ja kiitos reissutoivotuksista. Katsoin tuoreet valokuvasi Läänemaalta ja hyvin ne latasivat Haapsaluhinkua! Hienoja otoksia.
Jäi tuossa kiinnostamaan koirasi, ilmeisesti ihan aitoja virolaiskoiria? Me hankimme ensimmäisen virolaiskoiran seitsemisen vuotta sitten Rakveren varjupaikasta, pieni musta tyttökoiranpentu, jonka nimeksi annoimme Triinu. Triinulle hankittiiin kaveri muutama vuosi myöhemmin, kun haimme Kohtla Järven varjupaikasta vanhan ja maailman ihanimman, vaikkakin ruman ison uroskoiran. Suureksi suruksemme Urho kuoli marraskuun alussa. Urho ehti 4 vuotta nauttia elämästä kanssamme, papalla kun oli ikävä menneisyys kahle- ja vahtikoirana takanaan. Nyt tulevalla Haapsalureissulla on tarkoitus tuoda Triinulle taas kaveriksi vanha, kotia tarvitseva uros. Saas nähdä, käykö tällä kertaa yhtä hyvä tuuri kun Urhon kanssa. Kun koiran menneisyys on hämärän peitossa, et tiedä, millaisen paketin saat.
-
Kommentoinut Tiina Linkama 19. joulukuu 2009 13:26
-
Höh! Alle tuli väärä linkki, tuli linkki syyskuviin.
Talvikuvia löytyy klikkaamalla tästä: Joulukuussa Haapsalussa
-
Kommentoinut Tiina Linkama 19. joulukuu 2009 13:24
-
Me palasimme Haapsalusta pari päivää sitten. Lähdimme hieman ex tempore-lomalle kesämökillemme, jossa viivyimme nelisen päivää.
Tällä reissulla tein kaksi erillistä retkeä Noarootsin maisemiin. Eli alueelle Haapsalun pohjoispuolella, jolla on ollut ruotsalaista asustusta aikojen alusta. Neuvostovuosina Noarootsista pyrittiin Ruotsiin. Nyt on alkanut paluumuutto, vanhoja tiloja on kunnostettu. Usein kyseessä on seuraava sukupolvi, joka haluaa joko takaisin Vanhaan Maahan tai ainakin haluaa pitää siteitä yllä kesäpaikan muodossa.
Ilmat olivat vallan erikoiset, saapuessamme oli lämpötila vain piirun verran nollan alapuolella, lähtiessämme oli pakkasta -15c.
Kirjoitin vierailusta blogiini Suomalaisena Virossa ja tein myös valokuvagallerian ottamistani kuvista. Se löytyy puolestaan tästä.
Marjalle toivotan hyvää reissua Haapsalun merellisiin maisemiin!
-
Kommentoinut Marja Kotiranta 19. joulukuu 2009 12:28
-
Aloitimme Viroon tutustumisen heti maan uudelleen itsenäistyttyä ja vuonna -97 ostimme Haapsalusta asunnon. Haapsalu on upea paikka ja onkin ollut hienoa seurata kaupungin kehitystä vuosien varrella. Ympäristö tarjoaa, toden totta, mitä monipuolisimmat ulkoilu- ja retkeilymahdollisuudet. Mm. viime kesänä teimme upean melontareissun Kasarijoella ja kiikaroimme Silman luonnonsuojelualueen lintuja.
Kesälomasta vietämme Haapsalussa yhdestä kahteen viikkoon, ja joka vuosi olemme valinneet yhden alueen Virosta, johon tutustumme tarkemmin. Haapsalu toimii silloin hyvänä tukikohtana: sieltä lähdemme "tutkimusmatkalle" ja palaamme takaisin kokemusta rikkaampana. Polkupyörät lastaamme aina tutkimusmatkoillemme mukaan. Pyöräily kun on osoittautunut mitä mainioimmaksi tavaksi tutustua paikkakuntaan. On hämmästyttävää, kuinka paljon pienellä maalla on tarjottavanaan. Tosin parina viime vuotena olemme siirtyneet tutkimaan Latviaa. Upea maa sekin. Haapsalusta kun ajaa esimerkiksi Jurmalaan noin kolmessa tunnissa.
Mitä turvallisuuteen tulee, emme koskaan ole joutuneet vaikeuksiin. Emme Haapsalussa emmekä muualla Virossa. Todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi on pieni, mutta se on toki olemassa.
Malttamattomana odotamme ensi viikkoon, jolloin taas menemme viikoksi rakkaaseen pikkukaupunkiimme. Tiedossa on taas reipasta punaposkista ulkoilua, paljon lukemista ja hyvää ruokaa.
- ‹ Edellinen
- 1
- 2
- Seuraava ›
© 2013 Created by Vironautti001.
Toiminnon tarjoaa
Sinun tulee olla Haapsalu:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!